Mesiangervo

Mesiangervo

Mesiangervon (Filipendula ulmaria) sisältämät salisylaatit toimivat kivunlievityksessä “luonnon aspiriinina”. Mesiangervoa käytetään niveltulehduksiin, reumaattisiin vaivoihin, kihtiin ja sidekudostulehduksiin. Se vaikuttaa ulkoisesti ja sisäisesti käytettynä kipuihin, päänsärkyihin, hermosärkyihin ja lihaskouristuksiin. Lisäksi sitä käytetään vahvistamaan sydäntä, hoitamaan verisuonten kalkkeutumista, verenpainetautia ja ohentamaan verta aspiriinin tapaan.

Lue lisää

Mesiangervo (Filipendula ulmaria)

Rosaceae-heimo (Ruusukasvit)

Mesiangervo on valoisien kosteikkojen kasvi. Suomalaisessa luonnossa se kasvaa alunperin mm. rannoilla, puronvarsilla ja lehdoissa, nykyään myös peltojen ja teiden kosteissa ja märissä ojissa. Mesiangervo on yleinen koko maassa.

Juurakko on monivuotinen. Mesiangervo kasvattaa keväällä ensin siron lehtiruusukkeen, jonka pariliuskaiset, hieman pihlajanlehtiä muistuttavat lehdet usein punertavat. Syvänvihreä kasvusto kohoaa jopa toista metriä korkeaksi. Latvoihin ilmestyy suuria, vaahtomaisia ja kellanvalkoisia kukintoja, jotka jatkavat kukkimistaan myöhäiskesälle saakka.

Lehdet kerätään alkukesästä ennen kukkimista, kukinnot heti kukkien puhjettua. Kukinnot kuivataan tuoreeltaan. Lehdet ovat parhaimmillaan hiostettuina, ei kuitenkaan auringossa eikä uunissa.

Detrian tuotteissa käytetään mesiangervon kukkaa.

Lääkinnällinen käyttö

Nuorista mesiangervon lehdistä valmistettua teetä suositellaan päänsärystä sekä vatsan ja virtsateiden vaivoista kärsiville.

Kasvin sisältämät salisylaatit edistävät hikoilua ja niiden anti-inflammatorinen eli tulehdusta oireenmukaisesti poistava vaikutus on kiistaton. Sitä käytetään niveltulehduksiin, reumaattisiin vaivoihin, kihtiin ja sidekudostulehduksiin.

Mesiangervolla on antiseptinen ja virkistävä vaikutus. Se vaikuttaa ulkoisesti ja sisäisesti käytettynä kipuihin, päänsärkyihin, hermosärkyihin ja lihaskouristuksiin. Lisäksi sitä käytetään vahvistamaan sydäntä, hoitamaan verisuonten kalkkeutumista, verenpainetautia ja ohentamaan verta aspiriinin tapaan.

Neuvostoliittolaiset tutkijat löysivät mesiangervon kukista “hepariinia”, joka on sitoutuneena kasvin proteiineihin. Hepariini on ns. mukopolysakkaridi, jonka veren hyytymistä estävä vaikutus perustuu sen kykyyn muodostaa komplekseja hyytymistekijäproteiinin kanssa. Hepariinia käytetään mm. leikkauksissa estämään veritulppien muodostumista.

Mesiangervon kukkia käytetään ulkoisesti kääreenä märkiviin haavoihin ja hiustenlähtöön.

Vaikuttavat aineet

Mesiangervon vaikuttavia aineita ovat salisylaatit, flavonoidit (1–2 %, pääasiassa rutiinia isokversitriiniä ja spirakosidia), eteerinen öljy (spireosidia, spireiiniä, salisiinia, gaulteriiniglykosidia, salisyylialdehydiä ja metyylisalisylaattia), pyrogallolityyppinen parkkiaine (juurakossa), heliotropiini, kivennäissuolat, C-vitamiini ja tanniinit.

Nykykäyttö

Mesiangervoöljyä käytetään mm. luonnonkosmetiikka- ja ihonhoitotuotteissa. Salisylaatit toimivat kivunlievityksessä luonnon aspiriineina. Salisiinin ja gaulteriinin yliannostus saattaa aiheuttaa pahoinvointia ja vatsakipuja.

Rohtona käytetään kukkivaa versoa ja eristettyä tuoksuainetta mm. kylpysuoloihin ja parfyymituoksuihin.

Lähde: Sankelo, Terhi – Siivari, Jari 2001–2003: Bioteollisuuteen soveltuvia Lapin erikoiskasveja. Kirjallisuus- ja tietokantakatsaus. Hanke – luonnosta teolliseen tuotantoon, MTT-Rovaniemen tutkimusasema.

Tuotteet joissa käytetään Mesiangervoa