Detria Blogi

Detria sai Avainlippu tunnustuksen!

 

Detria on saanut oikeuden käyttää tuotteissansa SuomalaisenTyön Liiton myöntämää Avainlippu tunnusta!

 

Avainlippu on tuotteissamme merkkinä siitä, että niiden alkuperämaa on Suomi. Kotimaisuutta tarkkailtaessa Suomalaisen Työn Liitto ottaa huomioon esim. raaka-aineet, pakkausmateriaalit, rahoituksen ja markkinoinnin. Näissä kaikissa Detria on osoittanut pärjäävänsä kotimaisin voimin.

 

Kun ostat kosmetiikkaa joko kauneudenhoitoon, kehonhuoltoon tai lemmikkisi hyvinvointiin suosi suomalaista =)

 

Kesäisin terveisin

Matti Mörsäri

Bloggeriteksti 18: Topin muisteluksia erämaakämpällä

Nuotion ympärillä istuessa sajuttelimme (joimme teetä) ja kuuntelimme Topin muisteluksia vanhoista ajoista. Kuvassa Topi ihailee edellisen yön kalasaalista.


30-luku oli Vienan kansalle vaarallista aikaa. Miliisit saattoivat hakea kenet tahansa yöllä ja viedä mennessään, eivätkä nämä viedyt enää palanneet. Topin setä ja Marin täti olivat näiden vietyjen joukossa. Pidätykset perustuivat ilmiantoihin. Naapuri saattoi ilmiantaa kadehtimansa tai muutoin vihaamansa kyläläisen komitealle, joka määräsi vangitsemisen. Tästä kehkeytyi kyräilyn ilmapiiri, joka myrkytti kyläläisten välit, koska ilmiannot saattoivat olla vailla totuuden pohjaa. Kymmeniä tuhansia vienankarjalaisia kohtasi tämän kohtalon ja ikäihmiset muistavatkin tuota aikaa syvällä katkeruudella.Viisikymmenluvulla he saivat tietää, että heidät oli tuomittu ja teloitettu valtion vihollisina.Neuvostoliitto (rehabilitoi) palautti kunnian suurimmalle osalle teloitetuista 80- luvulla.

Jatkosodan aikaa Topi ei juuri muistellut, mutta jatkosota sisälsi kovia kokemuksia. Rajan pinnassa olevat kylät Neuvostoliitto evakuoi sodan jaloista Arkangeliin. Siltä ajalta hänen muistoissa oli evakkoleirit, joissa nähtiin nälkää tai kuoltiin sairauksiin. Topi sanoi, että heitä kohdeltiin huonommin kuin koiria, johtuen karjalan kielestä. Leireillä kuoli Topin isän kuusi siskoa. Marin äiti ja hänen kahdeksan lastaan kuolivat siellä nälkään. Se oli kauheaa aikaa Karjalan kansalle. Sodan jälkeen ihmiset palautettiin poltettuihin kyliin ja alkoi ahkera jälleenrakentaminen.

Viisikymmenluvulla koitti kansalle paremmat ajat. Valtio perusti kyliin kolhooseja, jotka tarjosivat työtä kansalaisille. Topin ja Marin työpaikka syntyi Pääjärvelle perustettuun metsäkombinaattiin. Kombinaatti hakkautti alueen metsiä ja sahautti puut, jotka toimitettiin sieltä muualle kehittyvän Neuvostoliiton osiin. Kombinaatti tuotti myös pihkaa Louen pihkakomppanialle. Topi toimi tämän pihkakomppanian työnjohtajana. Aikanaan Topi ja Mari jäivät eläkkeelle täytettyään 50 vuotta, mikä oli tyypillinen eläköitymisikä. Heidän eläkkeensä oli 50 €/kuukausi. Sillä tuli niukin naukin toimeen, kun metsästä ja pelloilta otettiin lisäapua ruokapöytään.

Seuraavassa bloggerissa muisteluksia sodan karmeuksista.

Tenho Pitkänen

Viestin välittämisen vaikeus

Hei kaikille!

Saimme vasta palautteen, jossa meiltä kysyttiin miksi tuotteemme nimi on Arbutin jos siinä ei ole arbutiinia? Sehän olisi sama kun myytäisi alkoholia jossa ei ole alkoholia? Pienen lisäselvityksen jälkeen kävi ilmi, että kuluttaja oli kuullut televisiomainoksessamme Tarja Ylitalon sanovan: ”Minusta ihon hoitoon on parasta Natural Arbutin (nyt vastaava tuote on Arctic Arbutin). Se pitää kurissa maksaläiskät ja couperosan. Se on kotimainen eikä sisällä synteettistä arbutiinia. Aivan ihanaa!”

Asia oli siis ymmärretty siten, että tuotteessamme ei ole arbutiinia ollenkaan mutta sen nimi on siitä huolimatta Natural Arbutin. Natural Arbutin -tuotteissamme on totta kai arbutiinia. Arbutiinineja on kahdenlaisia. Orgaaninen luonnon arbutiini, jota me käytämme tuotteissamme sekä synteettinen arbutiini, jota emme käytä.

Keinotekoinen eli synteettinen arbutiini ei tehoa couperosaan ollenkaan kun taas orgaaninen luonnon arbutiini tehoaa. Halusimme tuoda juuri tätä näkökulmaa esille. Emme vain ymmärtäneet sitä, että kuluttajalla ei ole tietystikään samaa tietoa asiasta kuin meillä ammattilaisilla. Viestistämme ei siis käy ilmi, että tuotteessamme on monitehoista luonnollista arbutiinia keinotekoisen arbutiinin sijasta.

Matti Mörsäri

Pihkan valutuksen opiskelu

Pihkan valutuksen opiskelu

Bloggeriteksti 17

Tänään 23.5 herään aamulla kello 4. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, pääskyt laulavat ja Suvannon pinta on rasvatyyni (Pistojoen suvanto). Aivan ihana aamu. Istun rantakivellä nauttien varhaiskevään tuoksuista ja äänistä.

Marin keittiöstä alkaa kuulua kolinaa ja piipusta irtoaa savun pöllähdys. Mari siellä valmistelee aamiaista. Kokoonnumme pirtin pöydän äärelle ja laadimme suunnitelman tulevan päivän askareista. Ensimmäinen toimemme on suorittaa kierros pihkanvalutussavotallamme. Saalista sieltä kertyykin mukavanlaisesti.

 

Topin ehdotuksesta lähdemme kalareissulle Mäntyjärven erämaajärvelle. Yövymme siellä olevassa kämpässä. Mukaan kokoamme kalastusvälineitä; verkkoja 270 metriä ja yksi kulleverkko koskesta pyytämistä varten. Kulleverkko on reiluilla kohoilla ja alapauloilla painotettu, tehty pysymään koskessa pyyntiasennossa. Topin kertoman mukaan tällä verkolla pyydettiin syksyisin siikaa talvivarastoon. Parhaat saaliit hän muisteli olleen 400 kg siikaa viikossa. Onpa siinä ollut syömistä isommallekin joukolle.

Erämaajärvelle matkaa tehdään aluksi maasturilla surkeaa tietä pitkin. Tien pätkä on osa vanhaa Vienan tietä, joka aikoinaan vei Vienan Kemiin. Tämän tien varrella oli käyty raskaita jatkosodan aikaisia taisteluita, kun saksalaiset pyrkivät Muurmannin radalle.

Pistojoen rannasta matka jatkuu soutuveneellä soutaen noin 5 km jokea ja suvantoja pitkin. Piilopirtti löytyy erämaajärven rannalta mäentöyrään takaa piilosta. Siksi sieltä, koska edellinen Topin rakentama kämppä oli sijainnut näköpaikalla järven rannalla ja päätynyt venäläisten nuotiopuiksi.

Majoittumisen jälkeen laskemme verkot pyytämään. Kulleverkko kosken kuohujen jatkoksi ja muut vanhoille Topin pyyntipaikoille. Aika pian saammekin yhdestä verkosta illalliskalat (pari haukea ja kymmenkunta ahventa) nuotiolla valmistettaviksi.

Illalisen valmistelua piilopirtillä.Kuvassa kirjoittaja, Dimitri ja Topi

 

Yön tunteina vielä kuuntelemme Topin tarinoita aamuun saakka. Niistä kerron seuraavassa ploggerissa.

Tenho Pitkänen

Pihkan valutuksen opiskelu 22.5.2007

Bloggeriteksti 16

Herätys klo 6.00. Aamiaiseksi paistettua hirvenlihaa (salakaadettua), kuivattua siikaa, leipää ja sajua (teetä). Huomiotani kiinnitti se, ettei tarjolla ollut juotavaa vettä, vaan aina janoon juotiin sajua eli pannu oli kuumana koko päivän.

Lähdimme tarkistamaan pihkasaaliin. Pihka oli alkanut valua ja korjasimme sen talteen, koska sille olisi jo käyttöä. Topin koira nimittäin liikkui pää kallellaan välillä päätään ravistaen. Koira oli ilmeisesti tappelussa saanut korvan juureen haavan, joka oli alkanut märkiä. Ryhdyimme ensimmäiseen tutkimukseen pihkan parantavasta vaikutuksesta ja laitoimme märkivään haavaan pihkaa. Koiran kuuma kirsu alkoi viiletä kahden tunnin kuluttua ja illalla kirsu oli kostea ja viileä, eli kuume oli laskenut. Seuraavana päivänä koira käveli normaalisti. Tarkastuksessa haavan märkiminen oli ohi ja parantuminen alkanut. Todistimme tällä pienellä tutkimuksella, että parannuskertomukset pihkan ihmeellisistä ominaisuuksista pitivät paikkansa.

 

Suvannon kylä sijaitsee Venäjän rajavyöhykkeen sisällä ja siellä oleskelu on luvanvaraista. Tästä johtuen meidän piti ilmoittautua Pääjärvellä rajaviranomaisille. Ilmoittautumisreissulla menikin pitkään, sillä ilmoituksen tekeminen kesti kolme tuntia ja pitihän paikallisessa kaupassa tehdä myös ostoksia. Yllättävää oli, että siellä kelpasi maksuvälineeksi eurot. Iltapäivällä kävimme vielä asentamassa lisää pihkankeräyskippoja; yhteensä 15 kpl. Illalliseksi nautimme paistettua haukea ja kuivattua siikaa, ruokajuomaksi hauenpäistä keitettyä lientä maustettuna pippurilla, sipulilla ja suolalla.

 

Kirjoittajan taustalla Suvannon kylää

Iltapuhteen tarinoita Topin suusta:

Topi kertoi sukunsa tuleen Suvannon kylään noin sata vuotta sitten Uralilta, jonne Karjalaisia oli joskus aikoinaan muuttanut. Mari oli kotoisin naapurikylästä, Pistojärveltä, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet 1924 Taivalkoskelta. Marin vanhemmat olivat olleet Jalavan kaupan renkinä ja piikana ennen muuttoaan ja rajan sulkeutumista, joka tapahtui vuonna 1924. Jalavan kauppa on edelleen olemassa vaalien vanhoja kauppaperinteitä ja on yksi mielenkiintoisimpia turistinähtävyyksiä Taivalkoskella. Saksalaiset polttivat kylän vuonna 1944. Ainoastaan yksi lato jäi polttamatta. Siinä ladossa Topi muistaa säilytetyn kaatuneita sotilaita ennen kotimultiin lähettämistä. Talvella ruumiit olivat kuin halot pinossa. Topi itse oli vielä poikanen suomalaisten ja saksalaisten miehittäessä Suvannon kylän.

 

Tenho Pitkänen

Pihkan valutuksen opiskelu

Bloggeriteksti 15

Pihkan valutuksen opiskelu Vienan Karjalassa osa ¼

Suvanto 21.5.2007
Opintomatkan ensimmäinen tehtävämme Rainerin kanssa oli majoittua pihkamestari Toivo Timosen taloon Suvannon kylässä. Meille oli varustettu vierasmajaan petit hetekoihin; rautasänkyihin, joissa monet suomalaisetkin aikanaan olivat nukkuneet joku vuosikymmen sitten. Aikanaan Suomessa niiden käyttöä suositeltiin siksi, että rautasänky ei tarjonnut täille ja russakoille piilopaikkoja. Ennen aikaan nämä kotieläimet olivat varsin yleisiä ainakin maaseudun taloissa. Onneksi näitä entisiä nukkujan seuralaisia ei tavattu enää näissä makuusijoissa.

Ensimmäisen tuntuman pihkan valutukseen saimme Toivon kertomuksen kautta. Pihkan valutusta oli tehty Vienan Karjalassa jo kymmeniä vuosia. Toivo oli toiminut pihkamestarina Louen pihkakomppaniassa, jonka vuotuinen keräyskiintiö oli 80 tonnia pihkaa. Toivon ryhmän koko oli 50 miestä ja naista ja heidän keräysalueensa Suvannon kylä lähiympäristöineen.
Seuraavaksi kunnostimme työkalut teroittamalla ja puhdistamalla ne. Työkaluja olivat kaarnan ohennusrauta, kouruhöylä, jousitettu urahöylä ja keräyssuppilo.
Topi neuvoi valutuspuun valutusasentoon laittamisen seuraavasti:
Kaarnaa ohennetaan niin paljon, että nilaan jää 2 mm kaarnaa. Sitten tehdään pystyviilto, joka uppoaa puuainekseen noin 5 mm. Viillon pituus on noin 50 cm. Valutusviillot tehdään loivasti laskeutuviksi pystyviiltoon (kalanruotomalli), johon keräyssuppilo kiinnitetään pystyviillon alaosaan. Sopivimpia valutuspuita ovat kosteilla kankailla kasvavat nuorehkot puut. Suurikokoisista ja vanhoista, kuivilla kankailla kasvavista puista saa huonosti pihkaa.

Alla kuva ensimmäisestä harjoitustyöstä.

Tenho Pitkänen