Bloggeriteksti 18: Topin muisteluksia erämaakämpällä

Bloggeriteksti 18: Topin muisteluksia erämaakämpällä

Nuotion ympärillä istuessa sajuttelimme (joimme teetä) ja kuuntelimme Topin muisteluksia vanhoista ajoista. Kuvassa Topi ihailee edellisen yön kalasaalista.


30-luku oli Vienan kansalle vaarallista aikaa. Miliisit saattoivat hakea kenet tahansa yöllä ja viedä mennessään, eivätkä nämä viedyt enää palanneet. Topin setä ja Marin täti olivat näiden vietyjen joukossa. Pidätykset perustuivat ilmiantoihin. Naapuri saattoi ilmiantaa kadehtimansa tai muutoin vihaamansa kyläläisen komitealle, joka määräsi vangitsemisen. Tästä kehkeytyi kyräilyn ilmapiiri, joka myrkytti kyläläisten välit, koska ilmiannot saattoivat olla vailla totuuden pohjaa. Kymmeniä tuhansia vienankarjalaisia kohtasi tämän kohtalon ja ikäihmiset muistavatkin tuota aikaa syvällä katkeruudella.Viisikymmenluvulla he saivat tietää, että heidät oli tuomittu ja teloitettu valtion vihollisina.Neuvostoliitto (rehabilitoi) palautti kunnian suurimmalle osalle teloitetuista 80- luvulla.

Jatkosodan aikaa Topi ei juuri muistellut, mutta jatkosota sisälsi kovia kokemuksia. Rajan pinnassa olevat kylät Neuvostoliitto evakuoi sodan jaloista Arkangeliin. Siltä ajalta hänen muistoissa oli evakkoleirit, joissa nähtiin nälkää tai kuoltiin sairauksiin. Topi sanoi, että heitä kohdeltiin huonommin kuin koiria, johtuen karjalan kielestä. Leireillä kuoli Topin isän kuusi siskoa. Marin äiti ja hänen kahdeksan lastaan kuolivat siellä nälkään. Se oli kauheaa aikaa Karjalan kansalle. Sodan jälkeen ihmiset palautettiin poltettuihin kyliin ja alkoi ahkera jälleenrakentaminen.

Viisikymmenluvulla koitti kansalle paremmat ajat. Valtio perusti kyliin kolhooseja, jotka tarjosivat työtä kansalaisille. Topin ja Marin työpaikka syntyi Pääjärvelle perustettuun metsäkombinaattiin. Kombinaatti hakkautti alueen metsiä ja sahautti puut, jotka toimitettiin sieltä muualle kehittyvän Neuvostoliiton osiin. Kombinaatti tuotti myös pihkaa Louen pihkakomppanialle. Topi toimi tämän pihkakomppanian työnjohtajana. Aikanaan Topi ja Mari jäivät eläkkeelle täytettyään 50 vuotta, mikä oli tyypillinen eläköitymisikä. Heidän eläkkeensä oli 50 €/kuukausi. Sillä tuli niukin naukin toimeen, kun metsästä ja pelloilta otettiin lisäapua ruokapöytään.

Seuraavassa bloggerissa muisteluksia sodan karmeuksista.

Tenho Pitkänen

Ei kommentteja

Post a Comment