Väinönputki

Väinönputki

Väinönputki (Angelica archangelica) on perinteisesti ollut lappalaisten tärkeä C-vitamiinin lähde, jota on säilötty hilloksi keittämällä. Vartta on syöty sellaisenaan, poronmaidossa keitettynä tai lohen, kalanrasvan tai voin kera. Lappalaisten oli tapana pureskella väinönputken ensimmäisen vuoden varretonta juurakkoa tupakan korvikkeena, koska “sen avulla pysyi terveenä ja saavutti korkean iän”. Väinönputken tieteellisessä nimessä elää arkkienkeli, joka legendan mukaan

Lue lisää

Väinönputki (Angelica archangelica)

Apiaceae-heimo (Sarjakukkaiskasvit)

Väinönputki kuuluu samaan sukuun karhunputken kanssa, mutta sen lehdet ovat vaaleammat ja voimakastuoksuiset. Se on kaksi- tai monivuotinen sarjakukkaiskasvi. Lehtiruodit ovat liereät, kukat vihertävänvalkoiset. Väinönputken tieteellisessä nimessä elää arkkienkeli, joka legendan mukaan toi kasvin taivaasta ja opetti ihmiset käyttämään sitä.

Suomen väinönputket jaetaan kahteen rotuun. Lapissa ja Pohjois-Suomessa yleisenä kasvavaa ns. nimirotua tavataan varsinkin tunturialueilta, pensaikoista ja puronvarsilta. Se on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Suomenlahden ja Pohjanlahden kivikko- ja somerikkorannoilla kasvava väinönputkirotu taas tunnetaan meriputkena.

Detrian tuotteissa käytetään väinönputken juurta.

Lääkinnällinen käyttö

Väinönputki on perinteisesti ollut lappalaisten tärkeä C-vitamiinin lähde, jota on säilötty hilloksi keittämällä. Suomessa saamelaisväestö on käyttänyt väinönputkea, muttei viljellyt sitä. Vartta on syöty sellaisenaan, poronmaidossa keitettynä tai lohen, kalanrasvan tai voin kera. Rohtona käytetään juurta keitteenä, lehtiä, vartta, siemeniä ja eteeristä öljyä.

Kansanlääkinnässä väinönputkea on käytetty hiostavana ja nestettä poistavana rohtona. Siemeniä on käytetty vatsa- ja suolistovaivoihin, nestettä poistamaan sekä ulkoisesti hermosärkyihin ja reumaattisiin vaivoihin. Lappalaisten oli tapana pureskella väinönputken ensimmäisen vuoden varretonta juurakkoa tupakan korvikkeena, koska “sen avulla pysyi terveenä ja saavutti korkean iän”.

Vaikuttavat aineet

Väinönputken vaikuttavia aineita ovat eteerinen öljy (0,4–1,0 %, 15-oksipentadekeenilaktoni), hartsit 6 %, kumariinijohdokset (angelisiini, ksantoksiini, arkikiini, arkangeliini), angelihappo, p-kymoli, vaha, parkki- ja karvasaineet, C-vitamiini, sakkaroosi, flavonoidit (isokvertsitriini, rutiini ja diosmiini) ja fenolikarbonihapot.

Eteerisestä öljystä on kyetty kaasukromatografisesti tunnistamaan lähes 200 eri yhdistettä. Juurakko sisältää eteerisiä öljyjä, joista määrällisesti suurimpina komponentteina esiintyvät alfapineeni, sabineeni, 3-kareeni ja betafellandreeni. Siemenissä on haihtuvaa öljyä, rasvaöljyä, samoja kumariineja kuin juurissakin, fellopteriiniä, betasitosteriiniä, angelikahappoa, kopaeenia ja flavonoideja (isokvertsiini, rutiini, diosmiini).

Nykykäyttö

Väinönputki on yhä tärkeä höytykasvi, jota käytetään mm. aromiaineena likööriteollisuudessa, kosmetiikkavalmisteissa ja luontaistuotteissa. Siemenistä, juurista tai kuivatuista lehdistä keitetty kuuma juoma on mainio rohto tulehdustauteihin. Lapissa on kehitetty väinönputken viljelyä maustekasviksi sekä mm. erilaisten hillojen, marmeladien, kiisselien ja piirakoiden raaka-aineeksi.

Väinönputki on liitetty lääkeluetteloon 1.1.2000 lähtien. Sellaisia väinönputkea sisältäviä valmisteita, jotka katsotaan lääkkeeksi, ei saa Suomessa pitää myynnissä ilman Lääkelaitoksen lupaa.

Lähde: Sankelo, Terhi – Siivari, Jari 2001–2003: Bioteollisuuteen soveltuvia Lapin erikoiskasveja. Kirjallisuus- ja tietokantakatsaus. Hanke – luonnosta teolliseen tuotantoon, MTT-Rovaniemen tutkimusasema.

Tuottet joissa käytetään väinönputkea