pihkankeruu Tag

Pihkan valutuksen opiskelu

Pihkan valutuksen opiskelu

Bloggeriteksti 17

Tänään 23.5 herään aamulla kello 4. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, pääskyt laulavat ja Suvannon pinta on rasvatyyni (Pistojoen suvanto). Aivan ihana aamu. Istun rantakivellä nauttien varhaiskevään tuoksuista ja äänistä.

Marin keittiöstä alkaa kuulua kolinaa ja piipusta irtoaa savun pöllähdys. Mari siellä valmistelee aamiaista. Kokoonnumme pirtin pöydän äärelle ja laadimme suunnitelman tulevan päivän askareista. Ensimmäinen toimemme on suorittaa kierros pihkanvalutussavotallamme. Saalista sieltä kertyykin mukavanlaisesti.

 

Topin ehdotuksesta lähdemme kalareissulle Mäntyjärven erämaajärvelle. Yövymme siellä olevassa kämpässä. Mukaan kokoamme kalastusvälineitä; verkkoja 270 metriä ja yksi kulleverkko koskesta pyytämistä varten. Kulleverkko on reiluilla kohoilla ja alapauloilla painotettu, tehty pysymään koskessa pyyntiasennossa. Topin kertoman mukaan tällä verkolla pyydettiin syksyisin siikaa talvivarastoon. Parhaat saaliit hän muisteli olleen 400 kg siikaa viikossa. Onpa siinä ollut syömistä isommallekin joukolle.

Erämaajärvelle matkaa tehdään aluksi maasturilla surkeaa tietä pitkin. Tien pätkä on osa vanhaa Vienan tietä, joka aikoinaan vei Vienan Kemiin. Tämän tien varrella oli käyty raskaita jatkosodan aikaisia taisteluita, kun saksalaiset pyrkivät Muurmannin radalle.

Pistojoen rannasta matka jatkuu soutuveneellä soutaen noin 5 km jokea ja suvantoja pitkin. Piilopirtti löytyy erämaajärven rannalta mäentöyrään takaa piilosta. Siksi sieltä, koska edellinen Topin rakentama kämppä oli sijainnut näköpaikalla järven rannalla ja päätynyt venäläisten nuotiopuiksi.

Majoittumisen jälkeen laskemme verkot pyytämään. Kulleverkko kosken kuohujen jatkoksi ja muut vanhoille Topin pyyntipaikoille. Aika pian saammekin yhdestä verkosta illalliskalat (pari haukea ja kymmenkunta ahventa) nuotiolla valmistettaviksi.

Illalisen valmistelua piilopirtillä.Kuvassa kirjoittaja, Dimitri ja Topi

 

Yön tunteina vielä kuuntelemme Topin tarinoita aamuun saakka. Niistä kerron seuraavassa ploggerissa.

Tenho Pitkänen

Pihkan valutuksen opiskelu 22.5.2007

Bloggeriteksti 16

Herätys klo 6.00. Aamiaiseksi paistettua hirvenlihaa (salakaadettua), kuivattua siikaa, leipää ja sajua (teetä). Huomiotani kiinnitti se, ettei tarjolla ollut juotavaa vettä, vaan aina janoon juotiin sajua eli pannu oli kuumana koko päivän.

Lähdimme tarkistamaan pihkasaaliin. Pihka oli alkanut valua ja korjasimme sen talteen, koska sille olisi jo käyttöä. Topin koira nimittäin liikkui pää kallellaan välillä päätään ravistaen. Koira oli ilmeisesti tappelussa saanut korvan juureen haavan, joka oli alkanut märkiä. Ryhdyimme ensimmäiseen tutkimukseen pihkan parantavasta vaikutuksesta ja laitoimme märkivään haavaan pihkaa. Koiran kuuma kirsu alkoi viiletä kahden tunnin kuluttua ja illalla kirsu oli kostea ja viileä, eli kuume oli laskenut. Seuraavana päivänä koira käveli normaalisti. Tarkastuksessa haavan märkiminen oli ohi ja parantuminen alkanut. Todistimme tällä pienellä tutkimuksella, että parannuskertomukset pihkan ihmeellisistä ominaisuuksista pitivät paikkansa.

 

Suvannon kylä sijaitsee Venäjän rajavyöhykkeen sisällä ja siellä oleskelu on luvanvaraista. Tästä johtuen meidän piti ilmoittautua Pääjärvellä rajaviranomaisille. Ilmoittautumisreissulla menikin pitkään, sillä ilmoituksen tekeminen kesti kolme tuntia ja pitihän paikallisessa kaupassa tehdä myös ostoksia. Yllättävää oli, että siellä kelpasi maksuvälineeksi eurot. Iltapäivällä kävimme vielä asentamassa lisää pihkankeräyskippoja; yhteensä 15 kpl. Illalliseksi nautimme paistettua haukea ja kuivattua siikaa, ruokajuomaksi hauenpäistä keitettyä lientä maustettuna pippurilla, sipulilla ja suolalla.

 

Kirjoittajan taustalla Suvannon kylää

Iltapuhteen tarinoita Topin suusta:

Topi kertoi sukunsa tuleen Suvannon kylään noin sata vuotta sitten Uralilta, jonne Karjalaisia oli joskus aikoinaan muuttanut. Mari oli kotoisin naapurikylästä, Pistojärveltä, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet 1924 Taivalkoskelta. Marin vanhemmat olivat olleet Jalavan kaupan renkinä ja piikana ennen muuttoaan ja rajan sulkeutumista, joka tapahtui vuonna 1924. Jalavan kauppa on edelleen olemassa vaalien vanhoja kauppaperinteitä ja on yksi mielenkiintoisimpia turistinähtävyyksiä Taivalkoskella. Saksalaiset polttivat kylän vuonna 1944. Ainoastaan yksi lato jäi polttamatta. Siinä ladossa Topi muistaa säilytetyn kaatuneita sotilaita ennen kotimultiin lähettämistä. Talvella ruumiit olivat kuin halot pinossa. Topi itse oli vielä poikanen suomalaisten ja saksalaisten miehittäessä Suvannon kylän.

 

Tenho Pitkänen

Pihkan valutuksen opiskelu

Bloggeriteksti 15

Pihkan valutuksen opiskelu Vienan Karjalassa osa ¼

Suvanto 21.5.2007
Opintomatkan ensimmäinen tehtävämme Rainerin kanssa oli majoittua pihkamestari Toivo Timosen taloon Suvannon kylässä. Meille oli varustettu vierasmajaan petit hetekoihin; rautasänkyihin, joissa monet suomalaisetkin aikanaan olivat nukkuneet joku vuosikymmen sitten. Aikanaan Suomessa niiden käyttöä suositeltiin siksi, että rautasänky ei tarjonnut täille ja russakoille piilopaikkoja. Ennen aikaan nämä kotieläimet olivat varsin yleisiä ainakin maaseudun taloissa. Onneksi näitä entisiä nukkujan seuralaisia ei tavattu enää näissä makuusijoissa.

Ensimmäisen tuntuman pihkan valutukseen saimme Toivon kertomuksen kautta. Pihkan valutusta oli tehty Vienan Karjalassa jo kymmeniä vuosia. Toivo oli toiminut pihkamestarina Louen pihkakomppaniassa, jonka vuotuinen keräyskiintiö oli 80 tonnia pihkaa. Toivon ryhmän koko oli 50 miestä ja naista ja heidän keräysalueensa Suvannon kylä lähiympäristöineen.
Seuraavaksi kunnostimme työkalut teroittamalla ja puhdistamalla ne. Työkaluja olivat kaarnan ohennusrauta, kouruhöylä, jousitettu urahöylä ja keräyssuppilo.
Topi neuvoi valutuspuun valutusasentoon laittamisen seuraavasti:
Kaarnaa ohennetaan niin paljon, että nilaan jää 2 mm kaarnaa. Sitten tehdään pystyviilto, joka uppoaa puuainekseen noin 5 mm. Viillon pituus on noin 50 cm. Valutusviillot tehdään loivasti laskeutuviksi pystyviiltoon (kalanruotomalli), johon keräyssuppilo kiinnitetään pystyviillon alaosaan. Sopivimpia valutuspuita ovat kosteilla kankailla kasvavat nuorehkot puut. Suurikokoisista ja vanhoista, kuivilla kankailla kasvavista puista saa huonosti pihkaa.

Alla kuva ensimmäisestä harjoitustyöstä.

Tenho Pitkänen

Pihkan viettelys

Bloggeriteksti 13

Pihkan viettelys ja miten se kasvoi

Oli vuoden 2008 kevättalvi, kun olimme porukalla kelkkailemassa Vienan Karjalassa.Tuolla reissulla pysähdyimme ”Marin baariin” Suvannon kylässä sajulle (teelle). Taloa isännöi Toivo Timonen Mari-puolisonsa kanssa.Kelkkailijat pysähtyvät usein heidän luonaan sajulle varmaakin siksi, että on mukava kuunnella isännän höveleitä tarinoita ja samalla nauttia Marin oivallista sajua höystöineen. Tarinat sivusivat heidän elämäänsä Neuvostoliiton ajalta ja sen jälkeen. Korpikylien ihmisten mielestä Neuvostoliiton aikana kaikki oli hyvin; oli työtä, koulutusta, sosiaaliturvaa, eikä mikään palvelu maksanut.Neuvostoliiton romahdettua Vienan Karjalan korpikylät jäivät oman onnensa nojaan. Työpaikat katosivat kolhooseilta ja valtion ylläpitämiltä laitoksilta. Piti tulla toimeen omin neuvoin. Ja tultiinhan sitä, kukin omalla tavallaan; keräämällä metsänantimia, kalastamalla ja peltotilkkuja viljelemällä. Topin usein toistama sanonta kuuluukin: ”Karjalan kansa on kalalla kasonnut”.


Topi kertoi elättäneensä perheensä Neuvostoliiton aikana Louen Pihkakomppanian

työnjohtajana. Pihkankeruu tapahtui kesällä ja talvella pihkatynnyrit ajettiin Louen rautatieasemalle, josta ne sitten kuormattiin junaan toimitettavaksi Tihvinään jalostettavaksi.Pihkasta valmistettiin lääkkeiden raaka-aineita, maaliteollisuudelle tärpättiä ja monia muita kemianteollisuuden tarvitsemia aineksia.

Keskellä Topi ja Mari vieraineen. Vasemalla tutkija Rainer Peltinen. Oikealla kirjoittaja Tenho Pitkänen

Topi esitteli minulle yhden työkalun, koloraudan, jota käytettiin pihkan valutuksessa. Ostin tuon koloraudan ja salakuljetin sen osiin purettuna Rovaniemelle.

Aikaisemmin olin monta kertaa törmännyt suomalaiseen kansanparannusperinteeseen, jossa kerrottiin pihkan parantavista vaikutuksista. Suomessa perinteinen pihkankeruu tapahtui keräämällä kuusen vaurioituneesta rungosta siihen kovettuneita pihkaklönttejä.Seuraavaksi pihka keitettiin ja pinnalle kohonneet roskat poistettiin. Kuumaan pihkaan sekoitettiin läskiä, kuuta (poron rasvaa) tai suolatonta voita. Näin saatiin pihkasalvaa, jolla hoidettiin haavoja ja ruhjeita.

Mielenkiintoni heräsi; miksi Suomessa käytettiin kuusenpihkaa kun taas Venäjällä ja monissa muissa maissa (mm. Ranskassa ja Espanjassa) männyn pihkaa. Laboratoriotulokset ovat osoittaneet, että kuusenpihka verrattuna männynpihkaan on vaikuttavilta aineiltaan miedompaa. Vaikuttavuudesta on hyvä kuittaus Egyptin papyrusten muistiin merkityssä tiedossa, että faaraoiden balsamointiin käytettiin nimenomaan männyn pihkaa. Syy, miksi Suomessa käytettiin ainoastaan kuusen pihkaa, johtunee siitä, että meillä pihkan käyttö ei koskaan yltänyt laajamittaiseen käyttöön.Pihkaa käyttivät ja keräsivät harvat osaajat omiin tarkoituksiinsa.

Koska Koti-Suomesta ei löytynyt pihkankeruumenetelmää aktiivisesta pihkankeruusta, syntyi ajatus lähteä Topin oppipojaksi Vienan Karjalaan. Niin sitten alkoi valmistelu opintomatkaa varten. Aloin myös hakea tietoa tieteellisistä tutkimuksista. Tähän tarkoitukseen pestasin venäläisen neurologin Ljudmila Rumjantsevan. Hänen avullaan sain paljon tietoa tutkimuksista, joita Neuvostoliiton aikana oli pihkasta tehty. Tiedot vakuuttivat minut ja entistä enemmän innostuin pihkan mahdollisuuksista.

Seuraavassa kirjoituksessani perehdymme pihkankeruun saloihin.

Tenho Pitkänen