vienan karjala Tag

Bloggeriteksti 19: Vainajan muistaminen Vienan Karjalassa

Onpas siitä vierähtänytkin aikaa, kun viimeksi kirjoitin Vienan Karjalan matkoistani. Jäimme silloin Toivo Timosen muisteluihin ankeista ajoista.

Seuraavan jutun aihe kumpusi omasta kokemuksesta lähiomaisen poistuttua keskuudestamme Viirinkankaalle, niin kuin täällä asia ilmaistaan. Viirinkangas on Rovaniemen seurakunnan IV hautausmaa.

Vienan Karjalassa kuolemaan suhtaudutaan erilailla kuin meillä. Meillä on tapana ulkoistaa kuolema terveyskeskukseen.  Heillä taas kuolema on yhtä tärkeä osa elämää kuin syntymäkin.  Vienan Karjalassa kuoleva ihminen useimmiten saatetaan viimeiselle matkalleen kotona ja läheisten läsnä ollessa. Siellä uskotaan kuolleen sielun majailevan läheisten luona 21 päivää. Vasta tämän jälkeen vainajan haudalle tehdään ensimmäinen vierailu ruokien ja muistelusten kera.   Kävimme Topin kanssa Pääjärven hautausmaalla tervehtimässä Toivon edesmenneitä läheisiä ja naapureita. Mukana Topilla oli ruokaa, jota hän jätti läheisimpien haudoille.  Parhaille ”äijäkavereilleen” hän jätti tupakkaa.  Haudoilla oli aivan yleisesti tuolit ja pöydät, mikä minua kummastutti. Toivo kertoi, että haudalle tultiin puhelemaan vainajalle ja kertomaan ajan ilmiöistä, jotta rakas läheinen tiesi mitä maanpäällä tapahtuu.

Kuvassa on hauta Pääjärven hautausmaalta. Siitä näkee, kuinka vainajia muistetaan upeilla seppeleillä vuodesta toiseen.

Pihkan valutuksen opiskelu

Bloggeriteksti 15

Pihkan valutuksen opiskelu Vienan Karjalassa osa ¼

Suvanto 21.5.2007
Opintomatkan ensimmäinen tehtävämme Rainerin kanssa oli majoittua pihkamestari Toivo Timosen taloon Suvannon kylässä. Meille oli varustettu vierasmajaan petit hetekoihin; rautasänkyihin, joissa monet suomalaisetkin aikanaan olivat nukkuneet joku vuosikymmen sitten. Aikanaan Suomessa niiden käyttöä suositeltiin siksi, että rautasänky ei tarjonnut täille ja russakoille piilopaikkoja. Ennen aikaan nämä kotieläimet olivat varsin yleisiä ainakin maaseudun taloissa. Onneksi näitä entisiä nukkujan seuralaisia ei tavattu enää näissä makuusijoissa.

Ensimmäisen tuntuman pihkan valutukseen saimme Toivon kertomuksen kautta. Pihkan valutusta oli tehty Vienan Karjalassa jo kymmeniä vuosia. Toivo oli toiminut pihkamestarina Louen pihkakomppaniassa, jonka vuotuinen keräyskiintiö oli 80 tonnia pihkaa. Toivon ryhmän koko oli 50 miestä ja naista ja heidän keräysalueensa Suvannon kylä lähiympäristöineen.
Seuraavaksi kunnostimme työkalut teroittamalla ja puhdistamalla ne. Työkaluja olivat kaarnan ohennusrauta, kouruhöylä, jousitettu urahöylä ja keräyssuppilo.
Topi neuvoi valutuspuun valutusasentoon laittamisen seuraavasti:
Kaarnaa ohennetaan niin paljon, että nilaan jää 2 mm kaarnaa. Sitten tehdään pystyviilto, joka uppoaa puuainekseen noin 5 mm. Viillon pituus on noin 50 cm. Valutusviillot tehdään loivasti laskeutuviksi pystyviiltoon (kalanruotomalli), johon keräyssuppilo kiinnitetään pystyviillon alaosaan. Sopivimpia valutuspuita ovat kosteilla kankailla kasvavat nuorehkot puut. Suurikokoisista ja vanhoista, kuivilla kankailla kasvavista puista saa huonosti pihkaa.

Alla kuva ensimmäisestä harjoitustyöstä.

Tenho Pitkänen

Pihkan viettelys

Bloggeriteksti 13

Pihkan viettelys ja miten se kasvoi

Oli vuoden 2008 kevättalvi, kun olimme porukalla kelkkailemassa Vienan Karjalassa.Tuolla reissulla pysähdyimme ”Marin baariin” Suvannon kylässä sajulle (teelle). Taloa isännöi Toivo Timonen Mari-puolisonsa kanssa.Kelkkailijat pysähtyvät usein heidän luonaan sajulle varmaakin siksi, että on mukava kuunnella isännän höveleitä tarinoita ja samalla nauttia Marin oivallista sajua höystöineen. Tarinat sivusivat heidän elämäänsä Neuvostoliiton ajalta ja sen jälkeen. Korpikylien ihmisten mielestä Neuvostoliiton aikana kaikki oli hyvin; oli työtä, koulutusta, sosiaaliturvaa, eikä mikään palvelu maksanut.Neuvostoliiton romahdettua Vienan Karjalan korpikylät jäivät oman onnensa nojaan. Työpaikat katosivat kolhooseilta ja valtion ylläpitämiltä laitoksilta. Piti tulla toimeen omin neuvoin. Ja tultiinhan sitä, kukin omalla tavallaan; keräämällä metsänantimia, kalastamalla ja peltotilkkuja viljelemällä. Topin usein toistama sanonta kuuluukin: ”Karjalan kansa on kalalla kasonnut”.


Topi kertoi elättäneensä perheensä Neuvostoliiton aikana Louen Pihkakomppanian

työnjohtajana. Pihkankeruu tapahtui kesällä ja talvella pihkatynnyrit ajettiin Louen rautatieasemalle, josta ne sitten kuormattiin junaan toimitettavaksi Tihvinään jalostettavaksi.Pihkasta valmistettiin lääkkeiden raaka-aineita, maaliteollisuudelle tärpättiä ja monia muita kemianteollisuuden tarvitsemia aineksia.

Keskellä Topi ja Mari vieraineen. Vasemalla tutkija Rainer Peltinen. Oikealla kirjoittaja Tenho Pitkänen

Topi esitteli minulle yhden työkalun, koloraudan, jota käytettiin pihkan valutuksessa. Ostin tuon koloraudan ja salakuljetin sen osiin purettuna Rovaniemelle.

Aikaisemmin olin monta kertaa törmännyt suomalaiseen kansanparannusperinteeseen, jossa kerrottiin pihkan parantavista vaikutuksista. Suomessa perinteinen pihkankeruu tapahtui keräämällä kuusen vaurioituneesta rungosta siihen kovettuneita pihkaklönttejä.Seuraavaksi pihka keitettiin ja pinnalle kohonneet roskat poistettiin. Kuumaan pihkaan sekoitettiin läskiä, kuuta (poron rasvaa) tai suolatonta voita. Näin saatiin pihkasalvaa, jolla hoidettiin haavoja ja ruhjeita.

Mielenkiintoni heräsi; miksi Suomessa käytettiin kuusenpihkaa kun taas Venäjällä ja monissa muissa maissa (mm. Ranskassa ja Espanjassa) männyn pihkaa. Laboratoriotulokset ovat osoittaneet, että kuusenpihka verrattuna männynpihkaan on vaikuttavilta aineiltaan miedompaa. Vaikuttavuudesta on hyvä kuittaus Egyptin papyrusten muistiin merkityssä tiedossa, että faaraoiden balsamointiin käytettiin nimenomaan männyn pihkaa. Syy, miksi Suomessa käytettiin ainoastaan kuusen pihkaa, johtunee siitä, että meillä pihkan käyttö ei koskaan yltänyt laajamittaiseen käyttöön.Pihkaa käyttivät ja keräsivät harvat osaajat omiin tarkoituksiinsa.

Koska Koti-Suomesta ei löytynyt pihkankeruumenetelmää aktiivisesta pihkankeruusta, syntyi ajatus lähteä Topin oppipojaksi Vienan Karjalaan. Niin sitten alkoi valmistelu opintomatkaa varten. Aloin myös hakea tietoa tieteellisistä tutkimuksista. Tähän tarkoitukseen pestasin venäläisen neurologin Ljudmila Rumjantsevan. Hänen avullaan sain paljon tietoa tutkimuksista, joita Neuvostoliiton aikana oli pihkasta tehty. Tiedot vakuuttivat minut ja entistä enemmän innostuin pihkan mahdollisuuksista.

Seuraavassa kirjoituksessani perehdymme pihkankeruun saloihin.

Tenho Pitkänen